Elokuva:
 |
| Elokuvan käsikirjoitus |
Yhteistyömme sujui hyvin elokuvaa tehdessä. Saimme hyvän idean elokuvan käsikirjoitukseen, joten elokuvan suunnittelu ja kuvaaminenkin sujuivat sutjakkaasti.
Meillä oli kyllä suuria suunnitelmia elokuvan kuvakulmista yms. (mm. kamera-ajot), mutta aika oli kuitenkin rajallinen, joten tyydyimme melko pelkistettyyn ratkaisuun. Päätimme tehdä elokuvan ilman ääniä ja mustavalkoisena. Tässä emme kuitenkaan onnistuneet, sillä kun katsoimme elokuvan, äänet kuuluivat hiljaa taustalle. Emme löytäneet kamerasta nappulaa, josta olisi saanut äänet kokonaan pois. Myös mustavalkoisuuden kanssa jouduimme antamaan hieman periksi, sillä emme löytäneet kameran asetuksista mustavalkoisuutta, mutta päädyimme säätämään värit "minimiin". Unohdimme myös kuvata innostuksessamme elokuvan alkuun elokuvamme nimen, mutta tämä ongelma oli helposti ratkaistu: elokuvamme alussa kuvattiin "antakaa almuja köyhälle opiskelijalle"- kylttiä, josta sitten tulikin koko elokuvamme nimi.
Pienistä ongelmista huolimatta elokuvasta tuli käytettyyn aikaan, ja tekijöiden aikaisempaan kokemukseen suhteutettuna oikein toimiva paketti. Olemme itse tyytyväisiä tuotokseemme.
Elokuvassamme on tärkeintä sen sanoma. Siinä kaksi "pahista" kiusaa köyhää opiskelijaa. Toinen tytöistä varastaa koulun ruokalasta suklaata yllytettynä, mutta hänen ilmeestään huomaa katumuksen. Tyttö lahjoittaa varastamansa suklaan köyhälle opiskelijalle, mutta varmistaa vielä maineen menetyksen pelossa, ettei kukaan huomaa hänen puuhiaan. Elokuvan sanoma on se, että kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Ihmiset voivat tehdä muiden miellyttämiseksi tekoja, joita he eivät oikeasti haluaisi tehdä. Ulkoapäin paha ihminen voi olla sisältä hyvä ja välittävä.
Kuvanmuokkaus ja juliste:
Työskentelymme kuvanmuokkauksen parissa sujui suhteellisen hyvin, kiitos Jonnan. Jonna osasi käyttää kuvanmuokkausohjelmaa, ja hän osasi neuvoa tiukan paikan tullen. Yhteistyömme sujui hyvin. Autoimme toinen toisiamme parhaamme mukaan.
Päädyimme fantasia aiheeseen Jonnan mielenkiinnosta fantasiaan. Olimme kuitenkin kaikki sitä mieltä, että fantasia-aiheesta olisi helppoa ja hauskaa suunnitella elokuvajuliste. Loppujen lopuksi olimme hyvinkin yksimielisiä elokuvajulisteen aiheesta.
Meillä oli idea elokuvajulisteesta jo ennen kuvanmuokkaustuntia, joten pääsimme heti tunnin alussa työstämään omia kuviamme. Etenimme yllättävän hyvää vauhtia, sillä kaikilla oli lähestulkoon valmis omakuva muokattuna kolmen tunnin jälkeen. Myöhemmin liitimme kuvat yhteiseen taustaamme ja teimme pientä hienosäätöä.
Kohtasimme kuvanmuokkauksessa paljon haasteita ja ongelmia, mutta onneksi niistä selvittiin ja myös opittiin. Ongelmia tuli muun muassa kuvan tallennuksessa, mutta onneksi Jonna muisti, miten kuvat tulee tallentaa oikeaoppisesti.
Elokuvajulisteemme Piia on keiju, Sonja on puoliksi kettu, puoliksi ihminen ja Jonna on puoliksi kani, puoliksi ihminen. Kettu ja kani katselevat keijua, joka lentää taivaalla ja heittää alas maahan keijupölyä.
Jonna keksi elokuvajulisteellemme nimen.
Yhteinen kuva:
 |
| Valmis elokuvajuliste |
Jonna:
Kun ryhmämme alkoi miettiä teemaa elokuvajulisteelle, tuli itselleni heti mieleen fantasia. Ehkä siksi, että se on kovin lähellä sydäntäni, mutta myös siksi, että fantasia antaa jo aiheena paljon enemmän mahdollisuuksia kuin jotkut muut aiheet. Tosin sitten iski karu totuus kun tajusin, etteivät poikaystävän kanssa viikonloppuna otetut kuvat välttämättä sopisi teemaan. Onneksi Piia ja Sonja sanoivat, että allaoleva kuva on aivan hyvä aiheeseen ja valitsin sitten sen.
 |
| Alkuperäinen |
Lähdin liikeelle siitä, että irrotin itseni taustasta. Se oli suhteellisen helppoa, sillä kuvassa ei ole liehuvia hiuksia tai muuta pientä mikä vaatisi erityistä tarkkuutta. Olin jo päättänyt, että teen itsestäni kanin ja koska se sopi muillekin ryhmä jäsenille niin ryhdyin etsimään kanin korvia, jotka sitten leikkasin irti kanista ja lisäsin ne itselleni. Tämä oli vaikeaa, sillä korvat näyttivät hyvin luonnottomilta kun ne olivat läntätty hiusten päälle. Lisäksi vielä alkuperäisen kuvan korva pilkotti ikävästi. Tähän keksin ratkaisin vahingossa, sain lisättyä kuvaan lisää hiuksia, jolloin sain myös toisen korvan "upotettua" kätevästi hiusten joukkoon. Seuraavaksi päätin lisätä Liisa Ihmemaasta innoittuneena kaniminälleni taskukellon, onhan kyseessä fantasia, jolloin kanilla voi olla taskukello. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä kumitin omat sukkani pois ja lisäsin tilalle kanin tassut.
 |
| Muokattu |
Olen lopputulokseen tyytyväinen vaikka tiedostan, että olisin voinut saada ohjelmalla aikaan paljon monimutkaisempiakin juttuja. Koen kuitenkin, että elämäni ensimmäiseksi kuvanmuokkaukseksi se on hyvä ja opin sitä tehdessäni paljon.
Piia:
En ole mikään suuri fantasian ystävä, mutta ajattelin heti, että fantasia aiheesta voisi saada tehtyä hienon elokuvajulisteen. Minulla oli useampi kuva vaihtoehto, mutta tämä lennokas trampoliini kuva alkoi tuntua kaikista parhaalta vaihtoehdolta, sillä halusin muokata itsestäni lentävän keijun. Meillä oli heti alussa jo idea siitä, minkälaisen elokuvajulisteen aiomme toteuttaa, joten pääsimme heti tunnin alussa muokkaamaan omia kuviamme julisteeseen sopiviksi.
 |
| Alkuperäinen kuva |
Lähdin liikkelle siitä, että lassosin itseni irti taustasta. Sen jälkeen aloin etsiä keiju aiheisia kuvia, ja löysinkin yhden hyvän kuvan, josta leikkasin itselleni siivet. Ajattelin ensin, että värjäisin hiukseni jonkin muun väriseksi, mutta kun kokeilin sitä, lopputuloksesta ei tullut hyvännäköinen, joten päätin leikata itselleni uudet hiukset jostakin muusta kuvasta. Aluksi layerien hahmottaminen tuntui haasteelliselta, mutta onneksi pienellä avustuksella pääsin etenemään kuvani muokkauksessa.
 |
| Muokattu kuva |
Olen tyytyväinen muokattuun kuvaani. Minulla ei ole paljoakaan kokemusta kuvanmuokkauksesta, joten siihen nähden onnistuin mielestäni melko hyvin. Nyt osaan kuvanmuokkauksen perusasiat, mutta paljon on vielä opittavaa. Kuvien tallentaminen tuntui monimutkaiselta, ja minusta tuntuu, että en oikein ymmärrä sitä vieläkään. Kokeilin kaikenlaisia ratkaisuja kuvanmuokkausohjelmalla, mutta päädyin tällaiseen melko yksinkertaiseen ratkaisuun. Olen kuitenkin oppinut kuvanmuokkauksen perusasiat, ja tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!
Sonja:
En ole fantasian ystävä, joten minun oli vaikea keksiä, miten kuvaani muokkaisin. Tunnille tullessa kuvakin oli vielä ottamatta. Piia ryhtyi muokkaamaan itsestään keijua ja Jonnalla oli kuva, jossa hän katsoi ylös. Mieleeni tuli, josko ottaisin itsestänikin kuvan, jossa katson ylös, niin että voisimme Jonnan kanssa ihailla keijua.
 |
| Alkuperäinen kuva |
Jonna keksi, että muokkaisin itsestäni puoliksi ihmisen ja puoliksi ketun. Olin realistinen, enkä lähtenyt näillä taidoilla upottamaan kasvojani ketun vartaloon, vaan päätin vain lisätä itselleni korvat ja hännän. Käytin tunnilla mahdottomasti aikaa siihen, että sain käännettyä hännän ja korvat oikeaan asentoon ja muokattua ne sopivan kokoisiksi. Tein jokaisen käännöksen eri layerille, jotta myöhemmin näkyisi, kuinka olen kuvaani muokannut. Lopputunnilla tallennusta tehdessä tämä osoittautui kuitenkin turhaksi - korvat ja häntä tuli asetella kuitenkin uudestaan. PSD-muotoisesta tuotoksestani tulikin todella epäselvä, koska uusia layereita on lisäilty ihan turhaan. Opin kuitenkin virheistäni, ja ymmärsin layereiden todellisen merkityksen, joskin vähän liian myöhään.
 |
| Muokattu kuva |
Lopputulos eli muokattu kuva ei ole kovin kummoinen, mutta olen tyytyväinen kuvanmuokkausprosessiini. Opin kuvanmuokkauksen perusasiat: miten kuva leikataan irti taustastaan, miten kuvaan liitetään osia muista kuvista, miten kuvan osia pienennetään, suurennetaan tai käännetään, ja miten muokattu kuva saadaan tallennettua PDF-muodossa. Nämä ovat minulle suuria saavutuksia, sillä ennen tätä en edes tiennyt, että kuvaa muokataan kerros kerrokselta. Olen muokannut kuviani tätä ennen vain Paintilla. Lisäksi tunnin alussa minulla oli ajatus siitä, että haluan oppia muokkaamaan paidan väriä niin, että paidan valöörivaihtelut jäävät näkyviin - ja sen myös opin! Näillä perustaidoilla on mahdollista jatkaa harjoittelua kotioloissa.
