Kuva-analyysi & muut

Kuva-analyysi

Seksikästä(kö?)

 

Valitsimme tämän kuvan, koska se herättää nykypäivänä kummastusta. Meistä kukaan ei polta, joten ajatus siitä, että mies alkaisi puhallella tupakansavua naamalle, tuntuu meistä inhottavalle.

Kuvassa on kaunis nainen ja komea mies, oikea ihannepari. Molemmat ovat nuoria ja hyvinvoivan näköisiä. Mainoksessa mies puhaltaa naisen kasvoille tupakansavua ja kuvassa on teksti ”Blow in her face and she will follow you anywhere.” Pääosassa on naisen ihannoiva ilme, hän katsoo miestä silmiin ja heidän välillään on selvästi kipinä. Kuvan keskiössä, miehen rennossa otteessa, on mainostettava Tipalet-tupakka, jonka mukaan tupakan nautinnon voi saada jopa ilman polttamista Tipaletin savun aromien kautta.  Nainen näyttää nauttivan, hänellä on suu auki ja savu menee suoraan hänen suuhunsa. Pariskunta ei kosketa toisiaan vaan suusta suuhun menevä tupakansasavu yhdistää paria, ehkä sitä yritetään mainoksessa verrata suudelmaan.

 Savu johdattaa katseen naisesta mieheen ja yhä edelleen miehen kädessä olevaan tupakkaan. Viimeisenä mainoksen katselija huomaa tekstin ja sen alapuolella olevan informaatiolaatikon. Kuvan oikeassa alareunassa on erilaisia Tipalet-savukkeita ja pieni niitä kehuva tekstinpätkä, jossa mainostetaan niiden herkullisuutta ja laatua.

Kuvassa mainostetaan tupakointia tavalla, joka ei nyky-yhteiskunnassa tulisi kuuloonkaan. Mainoksessa ei tuoda mitenkään esille tupakan haitallisuutta, mitä nykyään korostetaan. Nykyäänhän tupakkaa ei saa edes mainostaa ja askeihin on lisätty pelotekuvia riskeistä.  Mainoksessa on selvä ristiriita, tupakoinnista huolimatta pariskunta näyttää hyvin terveeltä, eikä heillä ole tupakoinnin aiheuttamia haittavaikutuksia, esimerkiksi ihon harmautta.

Nainen vastaa myös nykyajan kauneusihanteita, mutta mainoksessa tulee ilmi kenties vanhanaikainen ajattelutapa, jonka mukaan mies vie ja nainen vikisee. Mainos antaa kuvan, että tupakointi on statuskysymys ja mitä laadukkaampaa poltat, sitä paremman kuvan annat itsestäsi muille. Tupakointi saadaan näyttämään mediaseksikkäältä ja ihailtavalta asialta.

Naisen ja miehen kasvoilla olevat valot ja varjot korostavat heidän välistään katsekontaktia. Valo osuu molempien silmiin ja naisen suuhun. Tausta on huomiota herättävän keltainen, mutta kuitenkin niin neutraali, ettei se vie huomiota kuvan päätähdiltä.  Suurin tila kuvassa on annettu ihannoivalle naiselle, hän peittää lähes puolet mainoksen kuvatilasta.  Mies on syrjässä, hänestä näkyvät oikeastaan vain kasvot ja savuketta pitelevä käsi, jotka ovat mainoksessa tärkeimpiä.

 Kuvaa on rajattu tekstillä, joka jakaa tilan horisontaalisesti savukkeen alapuolelta. Tekstin lisäksi ainoastaan savu on vaakasuorassa, ihmiset on kuvattu pystysuunnassa. Savuke pomppaa esille muusta kuvasta poikkeavan viiston linjansa ansiosta. Naisen kaula mukailee savukkeen viistoa suuntaa, savuke ikään kuin vetää naista puoleensa.

Kuvan naisen ja miehen vaatetuksessa on myös kontrasti. Naisella on avonainen vaalea toppi ja miehellä tumma puku. Miehen vaatteet korostavat tämän asemaa ylempänä naisesta, kun taas naisen vaalea paita kuvastaa viattomuutta.  Tämäkin korostaa sitä, että nainen on vieteltävissä ja vietävissä.

Kuva herättää helposti huomiota, se on visuaalisesti kaunis ja tarkkaan harkittu. Kuva on pehmeä ja luonnollisen sävyinen, eikä ärsytä katsojan silmiä turhalla värimyrskyllä. Ainoa nykykatsojaa ärsyttävä asia on kuvan sanoma. Tupakka on trendikästä ja auttaa statuksen saavuttamisessa. Se ei myöskään aiheuta terveyshaittoja ja kaikki nauttivat siitä. Tupakointi on seksikästä ja aina in.

Mediakasvatus.fi-sivuston arviointia

Mediakasvatus.fi-sivusto tarjoaa vinkkejä, materiaaleja ja ajankohtaisia uutisia mediakasvatukseen liittyen sekä opettajille että muillekin kasvattajille.  Sivusto on vuorovaikutteinen, ja sen käyttäjät voivat itse muokata sivuston sisältöä ja kommentoida tekstejä.

Ensimmäisen Ajankohtaista-valikon alta löytyy Kalenteri, Uutiset ja Uutiskirjeet. Kalenteriin on listattu erilaisia tapahtumia ja teemoja mediakasvatukseen liittyen.  Esimerkiksi sanomalehtiviikkoon liittyen kalenterista löytyy ohjeet ilmaisten lehtien tilaamiseksi. Opettaja voi hyödyntää sanomalehtiä kuvataiteen tunnilla muun muassa kuva-analyysia tehdessä; oppilaat voisivat etsiä mielestään vaikuttavan uutiskuvan, pohtia vaikuttavuuden taustalla olevia tekijöitä ja kuvan tavoitteita. Kuvataiteeseen liittyen kalenterista löytyi muun muassa tietoa ilmaisista työpajoista (elokuva- ja animaatiotyöpajoja). Sivuston kautta oppilasryhmät pääsevät halvalla elokuviin, vain 2e/oppilas. Lisäksi kalenterissa on tietoa erilaisista opettajille suunnatuista täydennyskoulutuksista. Kalenterin avulla opettaja siis pysyy ajan tasalla mediamaailman tapahtumista ja saa vinkkejä siitä, minne viedä oppilaitaan vierailuille.

Uutisista löytyy muun muassa ilmainen tekijänoikeuskoulutus opettajille, josta voi olla hyötyä esimerkiksi kuvanmuokkauksen opetukseen. Uutiskirjeen tilaamalla opettaja pysyy helposti ajan tasalla.

Toimijapankin avulla voi etsiä omalla alueellaan toimivia toimittajia ja kouluttajia, jotka voivat auttaa mediakasvatustyössä. Opettaja voi valita erillisistä valikoista kouluttajan toimialan (esim. valokuva , mainonta) ja toiminta-alueen. Esimerkiksi luokanopettaja, joka ei ole täysin perehtynyt valokuvaukseen, voi hakea toimijapankista tämän alan ammattilaista avukseen.

Sivustolla on osio myös vanhemmille. Siinä kerrotaan, mitä mediakasvatus on ja annetaan mediakasvatusvinkkejä perheille. Luokanopettaja voi ohjata vanhempia sivustolle, näin voidaan rakentaa jatkumo koulun ja kodin välille. Oppilaalle on selkeintä, kun koulussa ja kotona opetetaan samoja asioita.

Wikistä löytyy käsitteitä ja artikkeleita sekä kodin että koulun tarpeisiin.

Materiaalihaun avulla voi etsiä kasvatukseen sopivaa materiaalia ikäryhmän ja aiheen perusteella. Haun tuloksena on linkkejä sivustoihin, joiden avulla kasvattaja voi suunnitella tietyn ikäisille sopivaa tekemistä esimerkiksi valokuvaukseen tai animaatioon liittyen. Linkkikokoelma on oiva apuväline etenkin kiireisille opettajille, joilla ei ole liikaa aikaa satojen sivustojen läpikäymiseen. Linkit ovat valikoitu opetustarkoitusta varten ja niiden sopivuus ikäluokalle on mietitty.

Kirjastosta löytyy suositeltavaa kirjallisuutta ja tutkimuksia, joiden avulla opettaja voi monipuolistaa tietopohjaansa mediakasvatukseen liittyen. Vaikka elämme median keskellä, mediakasvatus ei vielä näy kunnolla opettajankoulutuslaitoksemme opetuksessa. Kirjasto-palvelu voikin olla hyödyllinen  meidän ikäpolven opettajille, joille ei ole vielä opetettu mediakasvatusta laajalti, mutta joiden tulee sitä osata tulevassa työssään.

Linko on hankkeiden kehittämisalusta, jossa voidaan jakaa aineistoa ja keskustella muiden ryhmän jäsenten kanssa. Se voi mahdollistaa esimerkiksi koulujenvälisen yhteistyön, sen avulla luokanopettaja voisi suunnitella suurempiakin projekteja esimerkiksi kuvataiteen aineenopettajien tai vanhempien kanssa.

Lisäksi mediakasvatus.fi-sivustolta löytyy tutkimuksia, jotka antavat opettajalle tieteellistä pohjaa kasvatustyölleen. Sivustolta löytyi esimerkiksi tutkimus, jossa käsiteltiin kuvataideprojektin merkitystä nuorten identiteetille ja hyvinvoinnille. Tällaisten tutkimusten avulla luokanopettaja voi muun muassa perustella kuvataiteen merkitystä oppilaille, vanhemmille ja päättäjille – miksei myös itselleen. Luokanopettajina emme tiedä kuvataiteesta yhtä laajalti kuin aineenopettaja; siksi olisikin hyvä sivistää itseään lueskelemalla itsenäisesti erilaisia tieteellisiä tekstejä.

Pohdintaa: Miten koemme median opettamisen tulevassa luokanopettajan työssä ja kuvataiteen opetuksessa?

Jonna:

Tämän kurssin myötä olen oppinut paljon median ja TVT:n käytöstä opetuksessa. Ennen en luultavasti olisi edes ajatellut niiden käyttämistä kuvataiteenopetuksessa, mutta nyt olen varma, että tulen ottamaan kurssilla oppimiani ja näkemiäni tietoja käyttöön myös työelämässä.

Koska media ja tietotekniikka ovat nykyisin niin suuressa osassa elämäämme, on ihan hyvä, että asiaa käsitellään kouluissakin. Varsinkin kuvanlukutaito ja erilaisten hallintakeinojen tunnistaminen on varmasti hyödyllistä opettaa lapsille, jotka elävät maailmassa, joka on täynnä erilaisia kuvia.

Media on aiheena laaja, joten siitä saa paljon aiheita erilaisille oppitunneille. Itse voisin tämän kurssin jälkeen käyttää media-aihetta mm. äidinkielessä, kuvataiteessa, historiassa ja monissa muissa aiheissa. Kurssi sai minut pohtimaan erilaisia käyttötapoja ja tapoja käsitellä mediaa eri ikäisten oppilaiden kanssa. Täytyyhän muistaa se, että isompien kanssa aihetta voi käsitellä eri tavalla kuin pienempien oppilaiden.

Videokuvaus ja valokuvaus sopivat moneen aiheeseen. Itse voisin kuvitella ottavani ne käyttöön esimerkiksi biologiassa, jolloin oppilaat voisivat käydä luonnossa kuvaamassa joko videota tai valokuvia aiheesta ja resursseista riippuen. Myös liikunnassa videokuvaus olisi hauska lisä. Harjoitellun tanssiesityksen kuvaaminen innostaisi varmasti oppilaita harjoittelemaan liikkeitä.

Kurssilla huomasin, että median kautta kuvataidetta voi tuoda monessa muodossa muihinkin aineisiin. Tämä oli positiivista, sillä pidän kuvataiteesta oppiaineena. Kurssilla myös huomasin miten helposti oppilaita saa tekemään asioita, joka varmasti lisää oppimismotivaatiota. 

Kurssi oli aivan älyttömän opettavainen, enkä oikein osaa pukea sanoiksi kaikkea, mitä opin, mutta tulen varmasti käyttämään mediaa ja TVT:tä opetuksessani, sillä nyt kun itselläni on asiasta positiivinen kuva, haluan ehdottomasti antaa myös lapsille mahdollisuuden saada sama fiilis!

Piia:

Kuvataiteen mediaosuus on ollut todella opettavainen ja avartava kokemus. Olen ollut hieman arka sellaisissa asioissa, jotka koskevat mediaa- ja/tai tvt:tä. Tänä syksynä olen saanut varmuutta siihen, että pystyn hyödyntämään ja opettamaan näitä asioita tulevassa työssäni.

Media on osa jokaisen ihmisen arkielämää, ja se on otettava huomioon myös kouluissa. Lapset elävät mainoksien, kuvien, liikkuvan kuvan ja tietokoneiden maailmassa, joten mediaa ei voida missään tapauksessa sivuuttaa opetuksessa. Oppilaille tulee opettaa se, että täytyy olla kriittinen. Ihmisten tulee olla tietoisia muun muassa mainosten vaikutuskeinoista, jotta vältymme olemasta niiden uhri. Kuvataiteessa, äidinkielessä ja vaikkapa yhteiskuntaopissa/historiassa voidaan käsitellä esimerkiksi projektinomaisesti mainonnan keinoja. Kuvataiteessa voidaan keskittyä mainonnan kuvallisiin ja visuaalisiin keinoihin. Äidinkielessä voidaan tutkia mainoksien kielellistä sanomaa, ja yhteiskuntaopissa/historiassa voitaisiin keskittyä mainonnan muuttumiseen vuosikymmenien saatossa, ja siihen minkälaista mainontaa yhteiskunnassamme sallitaan. Voidaan myös tutkia, miten mainonta vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Mainonnan käsittely voisi huipentua siihen, että oppilaat keksivät oman mainoksen, joka totutetaan ryhmätyönä. Mainos voisi olla valokuva tai se voi olla myös liikkuvaa kuvaa, kaikki on mahdollista. Mainosta tehdessä oppilaat joutuvat pohtimaan sitä, mikä tekee mainoksesta vaikuttavan.

Mielestäni on tärkeää tuoda median käsittely osaksi koululaisen arkipäivää, sillä sitähän se onkin koulun ulkopuolella. Mediaa voidaan käsitellä useissa oppiaineissa, eikä vain kuvataiteessa. Esimerkiksi valokuvaus ja videokuvaus on helppo liittää osaksi jonkin reaaliaineen opintoja. Maantiedossa oppilaat voivat esimerkiksi kuvata aiheeseen sopivia kohteita, ja kuvia katsellaan ja käsitellään tunnilla. Kuviin tulee heti enemmän mielenkiintoa, kun ne ovat otettu itse. Asioita opiskellaan oppilaiden itse keräämällä aineistolla. Näin oppimisesta saadaan merkityksellinen oppimiskokemus.

Historiassa voidaan kuvata videokameralla pieniä näytelmän pätkiä historian eri tapahtumista. Videot katsottaisiin luokassa, ja jokainen oppisi näin toistenkin tekemistä videoista.

Mediaa voidaan käsitellä todella monessa oppiaineessa. Mielestäni mediaa on tärkeää tarkastella eri näkökulmista ja monipuolisesti, joten aineiden välinen integraatio käy aiheen käsittelyyn mainiosti. Tietenkin kuvataiteen tunnilla kannattaa opetella käyttämään erilaisia välineitä, joita tarvitaan median opiskelussa (esimerkiksi kameraa ja videokameraa).

Resurssit median opettamiseen eivät toki ole samanlaisia kaikilla kouluilla. Esimerkiksi pienessä koulussa ei välttämättä ole tarpeeksi kameroita jne. Onneksi opettaja voi omalla viitseliäisyydellään ja kekseliäisyydellään vaikuttaa koulun mahdollisuuksiin opettaa mediaan liittyviä asioita. Kamerana voidaan esimerkiksi käyttää neulanreikäkameraa. Se olisi varmasti todella jännittävää ja hienoa oppilaidenkin mielestä. Lisäksi voidaan toteuttaa ns. pistetyöskentelyä niin, että kaikki eivät tarvitse yhtä aikaa vaikkapa kameraa. Mahdollisuudet ovat monet.

Tulen varmasti opettamaan hyvillä mielin oppilaille mediaan liittyviä asioita. Oli hyvä, että kurssilla käytiin läpi erilaisia sivustoja, joista saa vinkkejä opetukseen, jos siltä tuntuu. Opettaja voi ”tilata” esimerkiksi valokuvaamisen asiantuntijan koululle vierailemaan, jos omat resurssit valokuvaamisen opettamiseen eivät riitä. Sivuilla voidaan myös opettajien kesken jakaa hyviä vinkkejä median opettamiseen. Sivustot ovat hyvä tuki varsinkin meille luokanopettajille, joilla ei välttämättä ole erityisosaamista tällä osa-alueella. Sivustojen tarjoamien lisäkoulutusten avulla opettaja voi hakea uusinta tietoa mediakasvatukseen liittyen. Kurssilla ymmärsin, että median opetukseen on aina tarjolla apua, kaikesta ei tarvitse selvitä yksin.

Tärkeintä on, että jokainen oppija oppii perustiedot – ja taidot mediaan liittyen. Media kehittyy koko ajan, joten perustaidoilla oppijalla on mahdollisuus kehittää itseään eteenpäin tällä saralla myöhemmin elämässä. Uskon, että jokaiselle löytyy jokin osio mediakasvatuksen sisältä, jossa on hyvä, ja joka tuottaa positiivisia oppimiselämyksiä. On tärkeää, että mediaa käsitellään monipuolisesti, jotta jokaisella olisi mahdollisuus löytää ”oma juttunsa”.

Sonja:

Kuvataiteen mediaosuuden aikoihin kävimme toisenkin mediaan liittyvän kurssin, joten mediaa tuli pohdittua tänä syksynä erityisen paljon. Media on sekä aihekokonaisuus, jota tulisi integroida eri oppiaineisiin, että kuvataideopetuksen osa-alue. Aloin tämän ”kurssimme” myötä nähdä kuvataiteen entistäkin keskeisempänä oppiaineena, kun tajusin, miten helposti kuvataidetta, etenkin sen media-osuutta, voi integroida erilaisiin aineisiin.

Pohdin keinoja, joilla sisällyttää mediaa alakoululaisten jokapäiväiseen opiskeluun. Tulen varmasti käyttämään mediaa oppimisvälineenä, en pelkästään kuvataiteessa opetettavana asiana. Näin opitut taidot kertautuvat ja oppilaat näkevät konkreettisesti, miten mediaa voi käyttää heidän arkipäivässään.


Esimerkiksi videokuvaus ja oman elokuvan tekeminen voisi olla yksi oppimistehtävä tietoaineenkin kurssilla, vaikkapa englannin tunneilla voitaisiin kuvata elokuva, jossa puhutaan englantia, tai maantiedossa voitaisiin kuvata elämää erilaisissa kulttuureissa. Lapset oppivat tehdessä ja opittu tieto voitaisiin jakaa elokuvien muodossa muullekin luokalle. Oppiminen olisi näin varmasti paljon mielekkäämpää kuin kuuntelemalla opettajan luennointia. Oppilaat tuovat videoihin lapsen näkökulman, jota opettajan opetusvideot eivät usein tavoita. Kameran käyttöä ja kuvakulmia voidaan harjoitella kuvataiteen tunnilla, ja opettelua jatkaa sitten jonkin toisen aineen videoprojektin myötä. Näin kuvataiteen opiskelulle saataisiin lisäaikaa. Tajusin siis, ettei kuvataiteen median opiskelun tarvitse olla mikään erillinen hieno osionsa, vaan opiskelua voi liittää arkipäiväisiin oppimistilanteisiin.

Ennen ehkä hiukan pelkäsinkin median opettamista. Toivon pääseväni pienelle paikkakunnalle töihin, mutta siellä ongelmaksi voi koitua tvt-laitteiden ja ohjelmistojen huono taso sekä pimiön puute. Tällä kurssilla kuitenkin tajusin, miten paljon ilmaisia ohjelmia netistä löytyy (jos niitä vain saa asentaa koulun koneille). Tekemistä tunneilla voidaan eriyttää niin ettei jokaisen tarvitse olla samaan aikaan videokuvaamassa (kuten tehtiin yliopistolla). Kekseliäs opettaja myös rakentaa itse pimiön tarvittaessa. Ennen pelkäsin myös sitä, etten pysy tvt-laitteiden ja median perässä, kun kaikki muuttuu niin nopeasti. Nyt olen luottavaisemmalla mielellä median opettamisen suhteen, sillä ymmärsin, kuinka erilaisilta sivustoilta voi saada apua. Kukaan ei ole kaikessa täydellinen ja opettajakin voi pyytää apua. Jopa paniikkinappulan käyttäminen tarvittaessa on sallittua.;)

Huomasin kurssin myötä että media voi olla hauskaa! Tulevassa opetustyössäni toivonkin välittäväni tämän kuvan myös lapsille. Media ei saa olla mikään "aihealue, joka on opetussuunnitelman nojalla pakko käsitellä", eikä oppilaiden tarvitse opetella kaikkia koulun videokameran toimintoja. Koulussa ei tarvitse pyrkiä ajan kanssa hiottuihin elokuviin tai täydellisesti muokattuihin kuviin. Tärkeintä on oppia sellaiset taidot, joilla pärjää arkielämässä, sekä pitää hauskaa. Prosessi on aina lopputulosta tärkeämpi, myös mediakasvatuksessa.

Tavoitteiden toteutuminen 

Jonna:

Mielestäni tavoitteet toteutuivat hyvin, sillä suurin tavoitteeni, oppia jotain kuvanmuokkauksesta, toteutui paremmin kuin hyvin. Vaikkei muokkaamani kuva välttämättä näytä kummoiselta niin itselleni se on ihan huippusaavutus ja olen todella tyytyväinen siihen, mitä opin ja tajusin. Lisäksi osasin auttaa muita, mikä tuntui myös hyvältä.

Elokuvan tekeminen muutti käsitystäni siitä, millaista homma voi olla. Vähän kammoksutti etukäteen, mutta kun alettiin hommiin niin huomasin, ettei kameran edessä ole sen kamalampaa kuin takanakaan ja että koko touhusta saa hauskaakin! Pääsin myös eroon ala-asteella hankitusta kuvauspelosta, joten kokemus oli pelkästään positiivinen.

Huomasin panostavani tähän kurssiin ihan eritavalla kuin PiMaan, joten toivon, että panostus myös näkyy ulospäin. Kurssi oli todella hyödyllinen, sillä opin paljon mediankäytöstä opetuksessa ja luulen, että voisin, mikäli mahdollisuudet antavat myöten, myös opettaa oppilaitani muokkaamaan kuvia.

Fotogrammit olivat ehkä kurssin hauskin juttu! Näitä haluan ehdottomasti kokeilla joskus oppilaidenkin kanssa, mikäli koululla on tarvittavat välineet. Vaikka kaikki fotogrammini eivät onnistuneetkaan, oli kokeileminen silti hauskaa ja yhdetä epäonnistuneesta fotogrammista tulikin ehdoton lempikuvani. Opin siis myös, että vaikka menisi pieleen niin kuvasta voi tulla kaunis.

Valokuvaus tuntui alussa helpolle tehtävälle, mutta kuvatessani huomasin miten tärkeää on esimerkiksi luonnonvalo ja miten kuvaan ei aina saa sitä tiettyä tunnelmaa, vaikka kuinka yrittäisi. Mutta rohkaistuin kyllä kuvaamaan ja lopulta räpsin kuvia vähän kaikesta. Luulenpa, että tästä lähtien pidän kameraa mukana enemmän!

Ryhmätyön osalta tämä osio sujui harvinaisen helposti, vaikka jonkin verran olikin säätämistä aikatauluissa. Ryhmämme oli hyvin yksimielinen ja autoimme toisiamme aina kuin mahdollista. Tuntui hyvältä, että pystyi luottamaan ryhmän tukeen kun itse ei aina osannut.

Piia:

Minulla oli tavoitteena saada hyvät eväät opettaa mediaan liittyviä asioita tulevassa työssäni. Tunnen, että olen kurssin myötä saanut varmuutta ja hyviä ideoita median opetukseen liittyen. Olen myös saanut hyviä vinkkejä siitä, mistä voin hakea ja pyytää apua, kun sitä tarvitsen. Median käsittely konkretisoitua. Nyt tiedän, mitä ja miten opettaa oppilaille mediasta. Oli hyvä, että kuvataiteen tunneilla teimme esimerkiksi videon ilman editointia, joten nyt tiedän, että se on täysin toteutettavissa ja todella hyvä tapa tehdä elokuvaa koulussa. Muuten elokuvan tekemiseen voisi vierähtää hirvittävän paljon aikaa.

Tavoitteenani oli oppia käyttämään vanhemmiltani lainaamaa uutta kameraa. En ollut aiemmin yhtään perehtynyt sen käyttöohjeisiin, mutta kuvia ottaessani opin kameran käytön perusteet. Koen, että osaan ottaa nyt hiukan parempia kuvia kuin ennen. Osaan kiinnittää enemmän huomiota kuvan sommitteluun, väreihin jne. Niillä voi vaikuttaa valokuvan viestiin hyvinkin paljon.

Vaikka olin joskus yläasteella kokeillut kuvanmuokkausta, se jopa vähän pelotti minua. Olen yleensä tosi huono tietokoneiden kanssa. Kuvanmuokkaus aiheena kyllä kiinnosti, mutta yleensä, jos jotain uutta ja monimutkaista täytyy tehdä tietokoneella, minua vähän pelottaa pystynkö siihen. Kuvanmuokkaus osoittautui mahdolliseksi minunkin kyvyilläni, ja olen oikein tyytyväinen muokkaamaani kuvaan. Tottakai välillä tuli vastaan ongelmia (muun muassa kuvan tallentaminen), mutta onneksi esimerkiksi Jonna auttoi minua, kun en tiennyt, mitä tehdä. Minusta oli hauskaa kokeilla kaikenlaista kuvanmuokkausohjelmalla. Sain melko paljon aikaan ensimäisellä tunnilla, koska olimme sopineet elokuvamme tyylilajin etukäteen (fantasia). Oli mukavaa työskennellä, kun huomasi edistyneensä ja oppineensa. Kaikenkaikkiaan tästä pelottavasta kuvanmuokkauksesta jäi todella hyvä maku suuhun. Tästä on hyvä jatkaa!

Elokuvan tekeminen sujui ryhmällämme sutkakkaasti ja sujuvasti. Mielestäni oli erittäin hyvä, että elokuvan aiheen ja juonen keksimiseen käytettiin annettua kaavaa (keksittiin paikkoja, tilanteita jne.), koska niin päästiin nopeasti alkuun. Tätä metodia on varmasti hyvä soveltaa myös oppilaiden kanssa. Myös se, että elokuvaa ei editoitu, oli hyvä juttu. Oli mielenkiintoista nähdä, miltä elokuva tulee näyttämään ilman editointia. Ilman editointia tehdyt elovat ovat todella hauska ja nopea vaihtoehto kouluissa. Ryhmämme kaikki jäsenet saivat olla sekä kuvattavana että kuvaajana.

Minun mielestäni ryhmätyöskentelymme sujui hyvin, vaikka aikataulujen yhteen sovittamisessa olikin vähän ongelmia. Meillä oli hyvä tiimi, jokainen hoiti asiat niin kuin oli sovittu.

Kurssista jäi minulle positiivinen fiilis. Opin kurssilla paljon uutta, ja jo aiemmin opitut asiat kertaantuivat.

Sonja: 

Pima-osion jälkeen minusta tuntui, että sain todella jäsennellyn kuvan alakoulussa opetettavista asioista. Samaa toivoin media-osioltakin. Sainkin entistä laajemman käsityksen siitä, mitä media voi kuvataiteessa tarkoittaa, mutten koe mediaa yhtä vahvaksi osa-alueeksini kuin pima-osiota. Tämä johtunee siitä, että tvt ja media tuntuu muuttuvan niin nopealla tahdilla, että pelkään sitä, pysynkö kehityksen vauhdissa. Onnekseni kurssilla käytiin kuitenkin läpi hyödyllisiä sivustoja, joilta voin tulevaisuudessa etsiä ajankohtaista tietoa mediakasvatuksesta ja vinkkejä opetustyöhöni.

 

Fotogrammien tekeminen oli kurssilla opettavaisinta. Opin valokuvan syntymisen periaatteen syvällisesti ja osaisin nykyisin jopa rakentaa kotitekoisen pimiön koululleni! Työskentely oli hauskaa ja uskoisin lapsienkin pitävät fotogrammien teosta. Toinen asia, mistä opin paljon, oli kuvankäsittely. En ole KOSKAAN muokannut kuvia, korkeintaan tehnyt niistä mustavalkoisia. Opin perusasiat, kuten layereiden merkityksen (tosin täysin vasta lopputunnista tallennuksia tehtäessä) ja kuvien leikkaamisen ja liittämisen yhteen. Yksi asia, jonka olen aina halunnut oppia, oli kuvan osien värien muuttaminen niin, että sävyvaihtelut (esim. paidan laskostukset, valo- ja varjokohdat) jäävät näkyviin. Tämänkin opin!

En ole aikaisemmin tehnyt elokuvaa näin lyhyessä ajassa. Olen tehnyt ala- ja yläkoulussa sekä lukiossa kussakin yhden tai kaksi videota, ja näiden videoiden toteutukseen varattiin monia tunteja aikaa. Tällöin aihetta suunniteltiin kauemmin, elokuvia kuvattiin monissa eri paikoissa ja niihin rakenneltiin lavastusta ja videot editoitiin huolella. Tällöin olikin erityisen harmittavaa, että lopputulokset esitettiin omalle luokalle kerran, ja tämän jälkeen ne vain unohtuivat opettajan kansioihin ja päätyivät varmaankin roskakoriin.

En ole ennen tätä kuvataiteen media-osiota juuri muistellut kouluaikaisia videokuvauskokemuksiani. Verrattuani niitä nyt tähän yliopistossa toteuttamaamme projektiin huomasin, kuinka elokuvan teossa vähemmän voi olla enemmän. Etenkin pienten oppilaiden kanssa ei kannattaisi käyttää tuhottomasti aikaa elokuvien tekoon. Saattaa syntyä negatiivisia tunteita, kun elokuva ei meinaa valmistua millään ja joku roolihenkilö on koko ajan sairaana. Lisäksi liika hifistely editoinnin kanssa vie arvoa tarkasti harkitulta kuvaukselta.

Tapa, jolla teimme elokuvaa, sopisikin sovellettavaksi myös alakoulussa. Aikamme oli hyvin rajallinen, joten meidän tuli keskittyä olennaisimpaan. Lapsien kanssa voi olla hyväksi kuvata elokuvaa aikajärjestyksessä, niin että elokuvan kasaaminen helpottuu. Tällä kurssilla etenkin elokuvamme ideointitapa oli mielenkiintoinen. Listasimme aikoja, paikkoja ja tapahtumia, jotka tulivat rajoitetussa ajassa mieleen. Näin elokuva pääsi syntymään intuitiivisesti, eikä sen suunnittelu aiheuttanut samanlaista ahdistusta kuin joskus alakouluaikoinani. Tätä tapaa aion varmasti käyttää tulevaisuudessa. Oli hyvä kokeilla erilaista elokuvantekoa, jotta osaisin tulevaisuudessa käyttää muitakin kuin omilta opettajiltani oppimia tapoja videokuvauksen opetuksessa.

Innostuin kurssin myötä valokuvaamisesta, mitä en edes osannut asettaa tavoitteekseni. En juurikaan oppinut uusia asioita kamerasta, mutta tajusin, ettei kuvan kohteena tarvitse aina olla ihminen tai eläin, vaan vaikkapa mielenkiintoisen sommittelun aikaansaaminen.

Myös ryhmätyö onnistui odotettua "kivuttomammin". Päätimme jakaa tekemistä niin, että jokainen kirjoittaa omalla nimellään omat pohdintansa. Näin vältyimme aikataulujen yhteensovittamiselta (mikä oli vaikeaa!) ja näin myös vastaamme kukin omasta arvosanastamme.

Kaiken kaikkiaan suhtautumiseni mediaan parani: elokuvanteko osoittautui entistä hauskemmaksi, valokuvaus monipuolisemmaksi ja fotogrammien teko ja kuvanmuokkaus oli mielenkiintoista!